Ei omantunnon tuskia! Ei pelkoa samaistumisesta rahvaaseen! Nyt se on vihdoin mahdollista: nauttia alkoholia niin, että äitisikin on ylpeä sinusta!
Totisesti, tämä on leikkimielinen ja informatiivinen kerho viininystäville, jotka nauttivat asiallisista illoista, jotka päättyvät viinin määrällisistä ja laadullisista seikoista riippuen, asiattomuuksiin. Sitsaajia emme kuitenkaan missään tapauksessa ole, huh! Tosin epäaidoinkaan elitistinen hifistelijä, joka pyrkii nauttimaan viininsä rutiininomaisesti pikkurilli pystyssä, ei todellista kylteri-luonnetta tunnustaessaan tunne käsitettä sylkykuppi.
Wiiniklubi – ala rakastua!
…psst! Pysy ajantasalla tulevista tapahtumista liittymällä Wiiniklubin sähköpostilistalle sekä tykkäämällä meistä facebookissa: https://www.facebook.com/wiiniklubi.
Hyvää alkanutta vuotta klubilaiset! Nyt kun helmikuu on korkattu ja tipaton tammikuu on vain kaukainen muisto, on Wiiniklubin uusi hallituskin päässyt kunnolla vauhtiin. Ensimmäinen virallinen hallituksen kokous ehdittiin pitämään jo nopeasti uuden vuoden jälkeen, ja tulevan vuoden suunnittelu lähti hyvin käyntiin. Kaudelle 2012 on maltillisen mahtipontisesti suunniteltu läjäpäin tapahtumia. Luvassa on hyvinkin perinteisiä Wiiniklubi bakkanaaleja, kuten vappubrunssi sekä rapujuhlat, mutta suunnitteilla on myös tapahtumia, jotka toivottavasti tulevat lunastamaan paikkansa näiden ihanien perinteiden joukosta.
Vaikka tammikuu olikin monien osalta tipaton, WK:n hallituksen Helsinkiin lähettämä delegaatio (lue: puheenjohtaja) ei tällaista ylisuojelevaa terveyspropagandaa tunnusta, vaan osallistui Viini-lehden järjestämään viinikouluun. Viinikoulun aiheena oli tällä kertaa viinin ikääntyminen ja oikea oppinen säilyttäminen. Viinikoulun vetäjinä toimivat Antti Rinta-Huumo sekä Mika Vanne. Paikalla oli myös Penfolds viinien edustaja Niclas Tuomela, joka tutustutti paikalla olijat Australian Barossa alueen viinintuotantoon. Maistettavana oli viisi eri vuosikertaa Penfolds BIN 138 GSM viinejä. Maisteltavat vuosikerrat olivat 1994, 1998, 2002, 2007 sekä 2009. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon nuorin vuosikerta todella erosi vanhimmasta vuosikerrasta hapokkuutensa ja tanniiniensa puolesta. Vanhimmissa viineissä tanniinit olivat mukavan pehmeitä, mutta jäljellä oleva pieni hapokkuus toi viiniin ryhtiä. Nuoremmissa viineissä sekä hapokkuus että tanniinit puskivat enemmän esille. Vaikka jokainen maisteltu viini vaikutti olevan valmis juotavaksi (viinikoululaisten tyhjistä laseista päätellen) oli selkeää, että osa vuosikerroista tulee hyötymään omistajansa maltista ja säilyttämisestä.
Näiden viiden punaviinin lisäksi viinikoululaisten oli ilo tutustua Nicolas Jolyn biodynamisiin chenin blanc rypäleestä valmistettuihin Clos de la Coulée de Serrant valkoviineihin. Jolyn viinit saivat salissa aikaan reipasta keskustelua niiden erikoisen tuoksun (hyvin makea, hieman jopa jalohomeinen) ja maun (kirpeän hapokas) vastakohtaisuuden vuoksi. Valkoviinien ikäero oli huikeat 20 vuotta. Nuorempi oli vuosikertaa 2004 ja vanhempi vuodelta 1984. Täytyy todeta, että vanhemman vuosikerran raikkaus ja laadukkuus hämmästytti allekirjoittaneen, sillä monestihan valkoviinejä ei tehdä pitkää varastointia varten. Ilmeisesti kylmän sodan aikaan osattiin edes jotain tehdä oikein sillä henkilökohtaiseksi suosikikseni tastingissa nousi juuri tuo vuoden 1984 valkoviini raikkautensa ja erikoisen kontrastinsa vuoksi.
Kaiken kaikkiaan viinikoulu oli upea aloitus hallituskaudelle ja mielestäni myös jokaisen pennosen väärti. Nokkelimmat ja parhaiten ajan tasalla olevat klubilaiset tietävätkin, että Wiiniklubin kausi 2012 on korkattu myös Turun tapahtumien osalta, mutta siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.
Kuplivin terveisin,
Saara
Excel-taulukon kypsyttyä pakolliset 6kk toteutui viimein paljon puhuttu Italia-ilta. Konseptina hävyttömän halvalla erinomaisia viinejä herkullisten antipastojen kera. Ilta myytiin loppuun minuuteissa. (Silti Heikki Kyllönen oli paikalla.)
Ensimmäiseksi maistettiin köyhän keltaiseksi leskeksikin tituleerattua skumppaa Pohjois-Italiasta, Südtirolista. Erittäin miellyttävä kuohuva poikkesi täysin Asti-kammotuksista ja kupli itsensä suoraan klubilaisten sydämiin. Ferrari-nimestään huolimatta (vai kenties juuri siitä syystä) kuohuva ylitti odotukset ja nousi mitalitilastossa hopealle. Heikki Kyllönen halusi nostaa kuohuvallaan maljan kauniille naisille. Tiettävästi hän nukkui silti yksin.
Punaviineiksi oli valikoitu virkistävästi erilaisia italialaisia, eikä esimerkiksi iänikuista amaronea. Montepulciano, Chianti, Moresco ja Taurasi toivat hyvin esiin miten laaja kirjo saapasmaahan mahtuu punaviinejä. Piemontelaisen gurun Angelo Gajan Sito Moresco DOC 2009 vei voiton. Gaja, gaja! Bonuskaatona laseihin ilmestyi vielä tuota teinivuosien lambruscoa, jonka kestimme kuin kunnon Wiiniklubilaiset. Keskustelu polveili presidentinvaaleista Wiiniklubin historiaan. Taustalla soi Ultra Bra.
Viinien seurana maisteltiin rosmariinimarinoituja herkkusieniä, taateli-prosciuttokääröjä, paahdettua munakoisoa ja parmesania, basilika-tomaatteja sekä focacciaa. Runsas juustovalikoima koostui pecorinosta, goudasta ja brien tyyppisestä juustosta nimeltä X. Antipastot saivat kiitosta, mikä lämmitti vilpittömästi kokkaajan sydäntä. Illan osallistujat olivat etuoikeutettuja myös siinä mielessä, että kuulimme Samulin asiantuntevasti kertomia faktoja Italian viineistä. Tutuiksi tulivat niin laatuluokitukset kuin sekoitussuhteet.
Väärinkäsityksen vuoksi tilauksen KAIKKI 25 pulloa avattiin hapettumaan hyvissä ajoin ennen illan alkua. Tilaajien omaan käyttöön hankitut viinit kokivat saman kohtalon. Yllättäen (tai ehkä ei niin yllättäen) KAIKKI pullot kuitenkin juotiin, jonka jälkeen klubilaiset suuntasivat Pikku Havannan kautta privejatkoille Linnankadun ghettoon. Naapurit arvostivat epäilemättä erityisesti kello 04.00 pintaan antaumuksella kajautettua New York, New York –tulkintaa.
Illassa arvottiin myös ensimmäinen Wiiniklubin kuukauden viini, joksi oli valittu Fleury Fleur de l'Europe Brut. Arpaonni suosi Saara Koskenkorvaa. Illan saldona viisi uuttaa peukuttajaa WK:n Facebook-sivulle. Kelpo avaus vuodelle 2012. Jokunen kunniamaininta Pasaselle, Sadowski veti tällä kertaa vain siivellä. (Ai niin, maksoihan se viinit.) Aamulla jynssättiin Parkille kutsuttuina Kyllösen luomaa viinikeskittymää. Karma is a bitch.
xoxo,
Anna Antipasto
Karkauspäivänä Wiiniklubi pureutui talouskriisien koukeroihin viinejä maistelemalla. Alkuperäisestä PIGS-nelikosta oltiin Irlanti vaihdettu Italiaksi, jotta pysyttiin paremmin maukkaiden viinien maailmassa. Italia, Espanja olivat ennakkoluuloisesti illan varmoja valintoja. Enemmän arvoituksia ja odotuksia kohdistui Kreikkaan ja Portugaliin. Viineiksi valittiin Portugalista Periquita White 2010, Italiasta Villa Antinori Bianco 2010, Kreikasta Tsantali Naousa 2007 ja Espanjasta Museum 2008. Italiasta ja Portugalista valittiin siis valkoviinit, ja Kreikasta ja Espanjasta punaviinit.
[caption id="attachment_3784" align="aligncenter" width="593" caption="PIGS-indeksi"]
[/caption]
Tästä illasta ei jälleen eksotiikkaa puuttunut. Wiiniklubin iltaa varten lanseeraamaa P.I.G.S-indeksi nousi kuin Kreikan valtionvelka. Ilta alkoi tuttuun tapaan kevyellä maistelulla omaan tahtiin. Maistelun jälkeen yleisellä kommenttikierroksella huudeltiin luottoluokitusten perään ja toisin kuin todellisuudessa myönnettiin Kreikalle jopa AA-luokitusta. Kreikan Tsantali Naousa voitti myös ylivoimaisesti kyseisen tastingin virallisen äänestyksen parhaasta viinistä. Valkkareista Heikki Kyllönen totesi hyvin nopeasti että ”kyllä näillä kännit vetäs”, mikä ehkä kertoo omalta osaltaan niiden tasosta. Punaviinien välillä kilpailu oli tiukempi.
[caption id="attachment_3782" align="aligncenter" width="598" caption="PIGSin kurssikehitys"]
[/caption]
Ruokaa oli tasapuolisesti kaikista illan kohdemaista ja tasoltaan se lähenteli jälleen Michelin-tähtiä. Nämä eväät olisivat saaneet Silvionkin kylläiseksi. Ruokailu toteutettiin tapas-tyyliin ja pöydässä oli antimia kuin linnan juhlissa. Tarjolla oli Focacciaa, kreikkalaisia lihapullia feta-oliivitäytteellä, tzatzikia, marinoituja oliiveja, chorizoa, manchegoa, prosciutto-melonikääröjä ja pesto-mozzarellapalloja. Jälkkärinä oli Portugalilainen Pastel de nata.
[caption id="attachment_3783" align="aligncenter" width="603" caption="Ruokailut"]
[/caption]
Kaikenkaikkiaan ilta oli kyllä aivan maunee, makee, super, rento, chilli, jepa. Allekirjoittanutta harmittaa etten päässy tentin takia kattomaan millaset jatkot tällä kertaa oli.
PS. Wiiniklubin logo uudistettiin! Check it out on Facebook!
PPS. Kaipaan noita safkoja!
terveisin
Joonas
Tiukan aikataulun torstai lähti käyntiin vanhentuneella Liptonilla kahvipurkin loistaessa tyhjyydellään. Tästä tulee raskas päivä, ajattelin. Alla vain pari tuntia unta, ei aamukahvia ja seuraavaksi olisi tarkoitus maistaa kymmeniä viinejä. Messujen kiertäminen alkaisi jo yhdeltä ja huipputasting olisi vasta puoli viideltä. ”Me ei kävellä enää puoli viideltä jollei nyt oikeasti opetella sylkykupin käyttöä”, sanoin vakavasti, ilmeisesti vailla minkäänlaista uskottavuutta. Laman läpi eläneen Wiiniklubin entisen puheenjohtajan linja oli selvä. ”Minä en sylje.”, Maciek vannoi. Alkuasetelma ei siis ollut kovinkaan vahva.
Saavuttuamme Messukeskukseen oli kahden joukkomme lisääntynyt. Seurassamme oli Wiiniklubin viimeinen mohikaani, xxx-vuosikurssin Oskari Sundström. Päivä alkoi hahmottua. ”Juodaan eka tunti pelkkiä samppanjoita ja kattellaan sitten, mitä muuta on tarjolla.” Suunnitelmamme oli vesitiivis, vaikka jälkikäteen siitä löytyikin muutama viinitonkan ja rommipullon kokoinen aukko.
Maistelut aloitimme Gratiot-Pillieren samppanjoista. Päivän ensimmäinen viini oli talon Brut Tradition. Kävimme analyyttisen tarkasti läpi kaikki tuottajan kolme samppanjaa. Samppanjat olivat kaikki yli 50% Pinot Meunieriä, vaikka yleensä samppanjoissa enemmistörypäleenä toimii Pinot Noir tai Chardonnay. Talon Rosé teki minuun vaikutuksen. Messukeskuksen ikkunoista sisään tunkeva kevät ja Rosén heleät mansikan aromit nostivat tunnelman uusiin sfääreihin. Ei näin hyvät juomat nouse päähän, ajattelin. Sylkykupit saivat luvan odottaa.
Seuraavana vuorossa oli Pol Rogerin Blanc de Blancs, 2000 Vintage ja saman vuoden Vintage Rosé. Ah, tätä oli odotettu: täyteläistä pähkinää, happojen kanssa leikittelevää sitruunaa ja mineraalien sulotanssia yhdessä käsin kosketeltavan paahteisuuden kanssa. Olin taivaassa.
Kiersimme aluetta ja metsästimme samppanjoita. Noin tunnin jälkeen kokemuksen syvä rintaääni sanoi, että nyt ruokaa tai päivämme jää lyhyeksi. Lähdimme gastro-messujen puolelle, josta yritimme metsästää ilmaisia näytepaloja nälkämme tyydyttämiseksi. Päädyimme järsimään suolaheinää ja jäätelöä, oikea ruoka sai luvan odottaa, me tulimme tänne juomaan viiniä.
Seuraavaksi vuorossa olivat valko- ja punaviinit. Aloitimme Italiasta. Vähän Chianteja, hieman Ripassoa ja paljon Amaroneja.
Aika oli koittanut, hylkäsin Wiiniklubin kultaisen säännön ja otin käyttöön sylkykupit.
Seuraavana vuorossa olivat espanjalaiset viinit. Sitten ranskalaiset. Sitten uutta maailmaa. Kävin läpi kymmeniä viinejä, toinen toistaan parempia. Harmikseni sain huomata, ettei juuri ainuttakaan messuilla pitämistäni viineistä löydy Alkosta. Vaikka Alkon valikoimaa kehutaan kattavaksi, harrastaja, joka kaipaa hieman enemmän laatua, joutuu usein ostamaan ei-oota tai tyytymään Alkon kapeaan perusvalikoimaan.
Pienestä nurkasta löytyneet Libanonin valkoviinit yllättivät mausteisuudellaan ja halusin lisää. Löytyykö Alkosta? Ei tietenkään. Itävallan viinit olivat päivän suosikkejani, beerenausleset tasapainoisella makeudellaan ja hennolla jalohomeisuudellaan antoivat esimakua lähenevästä huipputastingistä ja kuivat Rieslingit ja Grüner Veltlinerit muistuttivat miksi olen alun perin viineihin ihastunut.
Usean tunnin holtittoman haistelun, maistelun, purskuttelun ja sylkemisen jälkeen kello tuli lopulta puoli viisi. Suuntasimme kokoushuone 302:teen. Huoneen edessä meitä tervehti itse Juha Berglund, jonka viiniholveista suurin osa maistelun viineistä oli peräisin. Meille oli kaadettu yhdeksän viiniä. Ensimmäinen oli kupliva, seuraavat viisi valkoviinejä ja loput kolme ovat selvästi muita tummempia. Paikalle valui kolmisenkymmentä viininharrastajaa keski-ikäisistä miehistä hieman alle keski-ikäisiin miehiin. (Oli siellä pari naistakin.)
Tasting live blogi – näin me sen koimme, preesensissä
Aloitetaan. Tastingin vetäjä, Mika Vanne, kertaa meille makeiden viinien tekotavoista ja niihin yhdistettävistä maantieteellisistä alueista. Makeutta viineihin saadaan jalohomeella, jäädyttämällä, kuivattamalla, sakkaroosia lisäämällä tai fortifioimalla. Kertaus on hyvästä, mutta haluamme päästä maistamaan edessämme odottavia sokeripommeja.
Ensimmäinen viini on Möet-Chandonin Nectar Imperial, makea samppanja. Sen tasapainoiset hapot saavat viinin maistumaan keveähköltä, eikä siinä ole Alkon halvoista Asteista tuttua äklöä makeutta. Se on jopa raikas, vaikka sokeria on huimat 45 grammaa per litra. Lasillinen kuitenkin riittää.
Seuraavaan. Toisena viininä meille tarjoillaan Alkostakin löytyvää Kracher Cuvee Beerenausleseä. Meidän on tosin vuodelta 1997. Tuoksussa on runsaasti hunajaa, aprikoosia ja botryyttisyyttä. Maku on yllättävän hillitty ja happojakin on tarpeeksi pitämään suutuntuma miellyttävänä. Sokeria 110g/l. Kracherin opetus on, että alle kahdenkymmen euron viinejäkin voi säilöä useita vuosia ja antaa makujen kehittyä.
Kolmatta viiniä hetken pyöriteltyäni haluan sanoa, että tässä on jotain tuttua, mutta en rohkene avaamaan suutani. Muut näyttävät tietävän niin paljon enemmän. ”Olisiko tämä Tokaji?”, kysytään jo toista kertaa. Ei ole. ”Alcace?” Ei. ”Itävallasta?” Ei. Vanne ohjaa keskustelua ja lopulta joku sanoo sen ääneen, ”Sauternes!” Oikein! Kyseessä on vuoden -96 Chateau Doisy-Daëne. Hunajaa, jalohometta, hivelevää öljyisyyttä. Nestemäistä aurinkoa. Tämä on paras tapa aloittaa kevät, ajattelen.
Tahti on melkein liian nopea, päätän olla tekemättä tarkkoja muistiinpanoja ja keskittyä maisteluun. Seuraavana on vuorossa Beringer Nightingale -93 Napa Valleysta, Californiasta. Taatelia, rusinaa ja jääteetä lukee rustaamassani paperissa. Selvästi edellisiä makeampi tapaus. Sokeria 162g/l.
Viini numero viisi. Johannisberger Klaus Beerenauslese 2005, tulee Suomen kuninkaalta, Prinssi von Hessenilltä, Itävallasta. Se on 100% Riesling, jonka makeuden takaa löytyy runsaasti happoja ja raikasta sitrusta. Alkoholia 7,5%.
Seuraavaa viiniä Vanne arvuuttelee yleisöltä. Veikkauksia tulee taas laajalla skaalalla. Tokaji mainittu. Oma tunne on, että tämä on jotain mitä en ole ennen maistanut. Kiero viini. Menetän tietämättäni eiswein-neitsyyteni Dr. Loosenin Bernkasteler Badstube Rieslingille vuodelta 1998. Jos ja kun saatte mahdollisuuden maistaa laadukasta eisweinia, niin tarttukaa tilaisuuteen vaikka se vähän maksaisikin. Huikea kokemus.
Samppanjaa lukuun ottamatta, tähän menessä jokaista viiniä on arvattu Tokajiksi ja nyt kun sellainen on vuorossa, kukaan ei enää veikkaa oikein. Juoma on Istvan Szepsin Tokaji Assuessencia -93. Tämä on illan harvinaisuus, vain 390 pulloa koko maailmassa. Sylkykuppien käyttö kannatti, maku on uskomaton ja tasapainoinen, vaikka sokeria on melkein 300 g/l.
Seuraava viini on selvästi punainen ja tuoksussa on selvästi aikaisempia enemmän alkoholia. Lasissa on Sandemansin Vintage port, vuodelta 1982, joka on myös illan vanhin viini. Viiniä on vaikea tunnistaa portiksi, sen hedelmäisyys on selvästi tiivistynyt kompleksiin ja normaalista portviinistä poikkeavaan muotoon, joka tekee siitä melkein oman viinityyppinsä.
Australialainen Grand Rutherglen Muscat Stanton & Killeniltä on illan viimeinen viini. Sen rypälemehujen keski-ikä on 25 vuotta ja mausta tulee läpi pehmeät tammitynnyrin jättämät aromit. Alkoholia viinissä on 18,5% ja sen maku muistuttaa etäisesti espanjalaista madeiraa.
Jäämme juomaan lasit loppuun kun muu yleisö jo poistuu paikalta jättäen osan laseista juomatta. (Mitä helvettiä?) Me uhmaamme siivoojia ja istumme paikoillamme vielä tovin ja kulautamme rauhassa viimeiset sata grammaa sokeria huuleemme. H-u-i-k-e-a-a.
Viini-Expo on hieno tapahtuma ja ammattilaispäivä ovat hyvä tapa oppia viineistä paljon kerralla. Itselle jokainen viini-expo on ollut upea muistutus siitä, kuinka vähän viinien loputtomasta maailmasta loppuen lopuksi tiedän. Vaikka tie sivistykseen on pitkä, viinien kohdalla se on maukas, täyteläinen, mineraalinen ja tasapainoisen hapokas.
I’m Still Jenny From the Block –hengessä kumosimme takaisin Turkuun päästyämme pullon rommia ja jallua, jotta juuremme eivät pääsisi unohtumaan. Hyvä torstai. Ensi vuonna uudestaan.
Wiiniklubin kunniareportterina,
Samuli Pasanen
Wiiniklubin huhtikuun avasi komeasti Spring & Port Wine pääsiäislomaa edeltävänä tiistaina 3.4. Kun verkkoja viskeltiin myös muiden tieteenharjoittajien suuntaan, saatiin Parkille loppujen lopuksi jopa 24 maistelijaa. Portteja meille saapuivat esittelemään suoraan Helsingistä Interbrandsin Jukka Panttila sekä Juho Lokka.
Jukka kertoi aluksi hieman portviinien taustaa ja historiaa. Kurkkua alkoi kuitenkin jo havainnollistavista kartoista huolimatta kuivata, ja kuin tilauksesta aloitimme maistelun ensimmäisestä portista. Perinteisestä kaavasta poiketen viinejä ei maisteltu tällä kertaa sokkona, sillä porttien omaleimaisuuden vuoksi koettiin paremmaksi vaihtoehdoksi paljastaa laadut saman tein. Kaikki maisteluun valikoituneet portit olivat Interbrandsin edustaman Graham’s talon viinejä. Ensimmäisenä lasiin kaadettiin hieman viilennettynä tammitynnyrikypsytyksestä värinsä saanutta pähkinänruskeaa The Tawnya. Jukka kuvaili Tawnya kesäiseksi, kun se tarjotaan nimenomaan viilennettynä. Pienessä mielessäni vertaus kesään ei tuntunut kovin osuvalta, mutta edettyämme muihin laatuihin huomasin jo suunnittelevani kesän illanistujaisiin aperitiiviksi viilennettyä Tawnya, mmm…
Sitten siiryttiin Rubyihin. Kakkoslasista löytyi Late Bottled Vintage Port, joka jäi pisteidenlaskussa jumbosijalle. Kolmantena vuorossa oli Smith Woodhouse Late Bottled Vintage 2000, jota oli kypsytetty ensin tynnyrissä 4v ja siihen päälle pullossa 4v. Neljäs port, Graham’s Crusted Port, koettiin erittäin lämmittäväksi ja muita vahvemmaksi (vaikkakin nyrkkisääntönä portviineistä voi todeta: alkoholipitoisuus 20 % ja sokeria 100g). Viimeisenä muttei vähäisimpänä maistoimme Quinta dos Malvedos 2002 Vintage Portia, joka on valmistettu pelkästään Malvedosin tarhan rypäleistä.
Makulautaselle oli valittu porteille sopivia seuralaisia: sinihomejuustoa, goudaa, parmesaania, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä sekä luonnollisesti tummaa suklaata. Portteihin yhdistettynä löytyikin mielenkiintoisia, hyvin ja huonommin toimivia makuyhdistelmiä.
Asiantuntijoille esitettiin runsaasti todella hyviä kysymyksiä. Wiiniklubilaisia selvästi kiehtoi ja kiinnosti porttien maailma. Lisäkysymysten myötä opimme muun muassa porttien säilyvyydestä, dekantoinnista, ”facelift yrityksistä” jne. Ilta huipentui arvontaan, jossa onnetar suosi Joonas Häkkistä. Hän voitti Alkoon aivan äskettäin rantautuneen uutuuden, Graham’s Natura Reserve Port –pullon. Hyvien tapojen mukaisesti (tai muiden painostuksesta) Joonas korkkasi voittonsa lähes välittömästi, ja pääsimme kaikki maistamaan vielä luomuporttia.
Joko kaduttaa, ettet itse ollut mukana? Lisätään vettä myllyyn – ilta ei loppunut vielä tähän. Jukka kaivoi hartaudella esiin pahviin käärityn pullon, jonka sisällön hän dekantoi erityisen huolella ja kaatoi mukanaan tuomaansa kristallikarahviin. Ihmettelimme laseissamme kelluvaa bonuskaatoa, ja arvailuja sen laadusta lenteli ilmassa. Värin perusteella monet epäilivät sen olevan jotakin Tawnya, mutta kyseessä oli kuitenkin Ruby. Lopulta Jukka otti esiin pullosta jo irronneen ajan patinoiman etiketin. ”Graham’s 1966 Vintage Port”. Suomessa on saatavana enää muutamia pulloja tuota vuosikertaporttia, ja Jukka halusi jakaa tämän harvinaisen herkun Wiiniklubilaisten kanssa. Häkeltyneinä ja otettuina moisesta kunniasta maistelimme haltioituneina tuota vuosikymmenten kypsyttämää porttia.
Ilta onnistui todella hyvin, ja oli mukavaa saada osallistujilta erittäin positiivista palautetta. Kaunis kiitos vielä kerran Interbrandsin vieraille!
Nimim. Kesä + Tawny + tonic water + jäitä
Viiniravintola E. Ekblomissa vietettiin Itävallan viiniviikkoja 18.4. – 4.5. Esittelyssä oli kuusi viinitaloa Itävallan huippualueilta sekä kahdeksan maisteltavaa viiniä. Tästä mahdollisuudesta innostuneena Wiiniklubi valloitti runsaslukuisena Ekblomin pienen kabinetin ja ihastui Itävallasta. (Runsaslukuisuus saattoi johtua myös illan aikana arvotusta ilmaisesta samppanjabrunssipaikasta, vaikka tosiasiassa itse Ekblom ja Itävalta houkuttelivat ihmiset paikalle – eikö?)Tarjolla oli joko 4 x 4 cl tai 8 x 4 cl –maistelupaketti. Kun pöytä oli täpötäynnä laseja ja niihin saatiin vielä viiniä, saapuivat paikalla olevat viinitalojen edustajat kertomaan meille viineistään. Seuraavassa omista muistiinpanoistani koottu kuvittele se itse –tasting teille kaikille.
1) Jurtschitsch-Sonnhof, Kamptal; Grüner Veltliner Stein 2010 Weingut
Pelin avasi varmasti illan tunnetuin rypäle Grüner Veltliner. Takuuvarma itävaltalainen, kuten kaikki Alkostakin saatavat alppimaan valkoviinit. Hienostunut, mineraalinen. Parasta taidonnäytettä Itävallasta.
2) Domäne Wachau, Wachau; Terrassen Muskateller 2010 Weingut
Illan kiitellyksi suosikiksi nousi Gelber Muskateller –rypäleestä valmistettu viini. Tuoksultaan kukkea ja parfyyminen, mutta maultaan täysin kuiva ja rapea viini sai monet huokaisemaan ihastuksesta. Pohdinnoissa totesimme viinin sopivan varmasti äärettömän hyvin aasialaisen ruoan kumppaniksi.
3) Johanneshof-Reinisch, Thermenregion; Rotgipfler 2011
Nimestään huolimatta kolmaskin viini oli valkoinen. Ovelaa. Nektarimaisia piirteitä ja tasapainottavia happoja. Oma suosikkini.
4) Johanneshof-Reinisch, Thermenregion; St. Laurent vom Steinfeld 2009
St. Laurent on Pinot Noirin etäinen sukulainen. Erityisesti lämpiminä vuosina se tuo esiin pinot noirin piirteitä ja kylmempinä vuosina heijastelee enemmän syrahia. (Tai juuri toisin päin, miten mun muistiinpanot on näin epäselvät.. Paremmin tietävät korjatkaa kiitos.)
5) Weingut Münzenrieder, Burgenland; Zweigelt Illmitzer Weg 2009
Zweigelt oli ehkä punaisista rypäleistä se entuudestaan tutuin. Kiinnostavana yksityiskohtana ko. viinitalon edustaja mainitsi talon valmistavan tiettävästi ainoana maailmassa myös Zweigelt Spätlese –nimistä makeaa zweigeltia.
6) Weingut Münzenrieder, Burgenland; Mavie 2007 (Zweigelt, Merlot, Cabernet Sauvignon)
Viides punaviini oli toinen illan kahdesta sekoiteviinistä. Tuoksusta havaittiin erityisesti zweigelt ja mausta merlot. Kyseinen viini on tekijälleen erityisen merkityksellinen, koska se on hänen ensimmäinen oma viininsä tilalla tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen.
7) Arachon TFXT, Burgenland; Evolution 2009 (Blaufränkisch, Zweigelt, Merlot, Cabernet Sauvignon)
Illan viimeinen punaviini tuli myös Burgenlandista. Tuoksussa oli voimakkaita savun ja nahan aromeja. Veikkailtiin asiantuntevasti parin vuoden kypsytyksen tekevän hyvää.
8 ) Trockenbeerenauslese Sämling 2007
Tastingin päätti erittäin makea jälkiruokaviini – sokeria huikeat 260g/l. Ei syvällisempiä muistiinpanoja.Olisimme varmasti istuneet vielä pidempäänkin, mutta henkilökunta vihjaisi hienovaraisesti ravintolan olevan käytännössä jo suljettu. Hyvien tapojen mukaisesti kumosimme rivakasti lasien pohjat tyhjiksi ja jalkauduimme Aurajoen rantaan. Ilta päättyi spontaanisti loistavaan kolmeen S:ään (sinisimpukat, sauvignon blanc ja seura). Keskiviikkoilta parhaimmillaan etten sanoisi.
Liebe Grüße, Anna
PS. Illan aikana lanseerattiin myös Wiiniklubin ja E. Ekblomin yhteistyöprojekti: kuukausittain vaihtuva klubietuus! Jotta jokainen jäsen pääsee nauttimaan etuuksista, on Wiiniklubi painattanut kunkin opiskelijakorttiin liitettäväksi I <3 WK -tarran, joka todistaa klubin jäsenyyden. Tarroja jaetaan jatkossa WK:n tapahtumissa. Toukokuun etuutena Wiiniklubilaiset saavat -10e kaikista samppanjapulloista. Kesäkauden etuutena on lasi valko- tai punaviiniä huokeaan klubihintaan tai kuukauden kuohuviinipullo 25 eurolla. Tiedustelkaa rohkeasti etuuksia Ekblomista!
Kuten jo vuoden alussa lupailin Wiiniklubin kevät on ollut täynnä monenmoisia tapahtumia. Hallitus on pyrkinyt aktiivisesti järjestämään sekä perinteisiä, kuin hieman erikoisempiakin tastingeja, vapaamuotoisia messu- ja viiniravintolakokoontumisia ja onpa jopa poikkitieteellisyyttäkin pyritty lisäämään. Mutta myös perinteistä on hyvä pitää kiinni, joten Wiiniklubilaisten vapun kruunasikin tuttuun tapaan herkullinen samppanjabrunssi.
Tänäkin vuonna hallitus oli tehnyt ison työn mahdollistaakseen jäsenille henkeä salpaavan upeat tarjoilut sekä laajan repertuaarin mielenkiintoisia samppanjoita. Haluankin tässä yhteydessä lausua ison kiitoksen koko hallitukselle vahvasta sitoutumisesta ja kovasta työstä. Erityismainintana haluan kiittää varapuheenjohtaja Anna Bernitziä sekä Wiiniklubiaktiivia Lauri Permantoa. Annan upea menu ja Laurin asiantunteva esitys tekivät brunssista unohtumattoman elämyksen!
Mutta nyt itse asiaan. Brunssin valmistelu alkoi jo loppu talvesta menuta hahmottelemalla sekä sponsoreiden hankinnalla. Tänä vuonna tapahtuman isoimpana sponsorina toimi samppanjatuottaja Vollereaux. Muita mainittavia sponsoreita olivat viiniravintola E. Ekblom, leipomo Rosten sekä kauppahallin kalaliike S. Wallin. Vappua edeltävänä viikonloppuna hallitus ahersi tarjoilujen parissa ja uurastus huipentui vappuaattoaamuun, kun hallituslaiset kokoontuivat heti aamusta Parkille valmistelemaan.
Brunssiväki otettiin vastaan Lanson black labelin saattelemana eli heti alkumaljasta päästiin asiaan. Tänä vuonna pyrittiin viime vuosien palautteen mukaisesti keskittymään hieman enemmän itse maisteltaviin samppanjoihin, rentoa otetta unohtamatta. Samppanjat käytiin läpi viinitalojen ikäjärjestyksessä ja Lauri kertoi myös hieman tämän ihanaisen kuplajuoman valmistuksesta sekä alueen erikoisuuksista. Tänä vuonna samppanjatietämyksen lisäksi oli panostettu myös erilaisten samppanjoiden määrään. Maisteltavana oli huikeat 8 eri samppanjaa sekä ekstra kaatoina E.Ekblomin tarjoamat Mercier ja Tarlant.
Maistellut samppanjat viinitalojen ikäjärjestyksessä olivat
Vaikka samppanjat ovatkin brunssilla keskeisessä roolissa, niin tänä vuonna myös ruokapöytä notkui toinen toistaan ihanampia herkkuja. Tarjolla oli muun muassa bulgursalaattia ja lihapullia, ihanaista saaristolaisleipää, juustoja ja viikunahilloketta, tuoreita hedelmiä ja ihanaisia leivoksia. Pöydästä löytyi myös tietenkin samppanjan sydänystäviä eli macaroneja.
Kun kaikki esiteltävät samppanjat oli maisteltu, siirtyi brunssikansa Parkin takapihalle ottamaan aurinkoa ja nauttimaan runsaista lisäkaadoista. Taisipa sinne cooleriin sitten samppanjoiden jälkeen vilahtaa vielä muutama pullo Freixenetin Gran Cordon Negro Vintagea.
Henkilökohtaisesti en olisi parempaa aloitusta vappuuni voinut kuvitella. Iso kiitos kaikille hallituslaisille sekä klubilaisille kuluneesta keväästä. Toivottavasti syksystä saadaan aikaiseksi entistä ikimuistoisempi! Pysykää kuulolla facebookissa sekä sähköpostilistalla, sillä koskaan ei tiedä mitä yllätyksiä kesä voi tuoda tullessaan.
Kesäterveisin
Saara
Coming soon...stay tuned!